Digitaalinen väestökaksonen ja paikkatietomallit ennakoinnin ja tiedolla johtamisen tukena

Jaakko Kaartinen, Jaakko Madetoja, Jarno Louhelainen, Taso Research Oy & Miikka Vuorinen, Sosped Keskus Oy

Väestö- ja aluemuutokset ovat synnyttäneet uudenlaisen tarpeen yhteiskunnalliseen ennakointiin ja palveluiden suunnitteluun. Esittelemme tähän kehitettyä uutta lähestymistapaa, joka perustuu digitaalista väestökaksoseen ja sen ympärille kehitettyyn integroituun väestö- ja paikkatietomalliin. Ratkaisu mahdollistaa palveluverkon ja sen muutostarpeiden analysoinnin suhteessa väestölliseen ja alueelliseen muutokseen.

Väestömallinnusta ja paikkatietoanalytiikkaa hyödyntävä ratkaisu on muodostettu laskennallisesti väestö- ja aluetiedoista. Se mahdollistaa väestöllisten ryhmien, ilmiöiden ja alueellisten erojen mallintamisen sekä muutossuuntien simuloinnin. Mallia kehitetään ja pilotoidaan palosuojelurahaston hankkeessa Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueiden kanssa.

Digitaalinen väestökaksonen toimii lähtökohtana tilannekuvien ja ennusteiden luomiselle. Siihen voidaan kytkeä avointa tilastodataa, organisaatioiden, esimerkiksi Pelastuslaitosten ja sote-palvelujen omaa dataa sekä kvantitatiivisen tutkimuksen tuloksia.

Integroitu malli helpottaa väestökehityksen alueellista simulointia eri muuttujilla (esim. kuolleisuus, syntyvyys, muuttoliike). Sillä voidaan peilata toimintaympäristöön liittyviä ilmiöitä (esimerkiksi elinvoiman tekijöitä: ikärakenne, koulutus, työttömyys, ostovoima, elinkeino- ja palvelurakenne) väestölliseen ja alueelliseen muutokseen. Tämä mahdollistaa ilmiötason kehityskulkujen simuloinnin ja analysoinnin. Ratkaisu parantaa hallinnon ennakointia väestötason riskien tunnistamisessa ja taustalla olevien demografisten ja sosiokulttuuristen mekanismien ymmärtämistä.

Väestö- ja paikkatietomallin avulla tuotetaan kansallinen pohja-aineisto alueellisten riskien tunnistamiseksi. Kuntatason tieto piilottaa alueiden sisäisen voimakkaimman vaihtelun – malli tarkastelee väestön muutoksia myös 250 m ruututasolla, jolloin tiedon hyödynnettävyys paranee tilannekuvan muodostamisessa ja palvelutarpeiden arvioinnissa.

Lisäämällä kustannuspohjaista tietoa voidaan arvioida kustannusvaikutuksia ja varmistaa resurssien järkevä käyttö. Esimerkkinä on mallin soveltaminen hyvinvointialueilla sosiaali- ja terveyspalveluiden ja pelastuspalveluiden yhteistyössä ja palveluintegraatiossa. Yhdenvertaisten palvelujen tuottaminen alueellisista eroista huolimatta vahvistaa paikallisten yhteisöjen kestävyyttä ja ehkäisee polarisaatiota.