Esittelimme Vaasassa 20.-21.11. järjestetyillä Hallinnon ja kuntatutkimuksen tiedepäivillä yrityksemme keskeistä innovaatiota, digitaalista väestökaksosta ja sen hyödyntämisen mahdollisuuksia julkisen sektorin palvelutarpeiden kehityksen ja toisaalta palveluverkon resurssitarpeiden ennakoinnissa. Samat mahdollisuudet toki koskettavat myös yksityisen palvelutuotannon osuutta.

Osallistuimme tiedepäivillä työpajaan Paikkaperustainen lähestymistapa tiedon ja toiminnan strategiana. Abstraktimme “Digitaalinen väestökaksonen ja paikkatietomallit ennakoinnin ja tiedolla johtamisen tukena” voi lukea täältä. Koko konferenssin abstraktikirja löytyy täältä.

Hallinnon ja kuntatutkimuksen tiedepäivien teemana oli resilienssi. Päivien esityksissä resilienssiä käsiteltiin laajasti käsiteanalyyttisin välinein tai julkisen sektorin eri toimialojen ylätason analyysien kautta. Toisaalta tiedepäivien abstrakteja lukemalla käy kyllä ilmi, että julkishallinnossa etsitään myös aktiivisesti käytännöllisiä välineitä ja keinoja, joilla seurata, mitata ja ennakoida niitä resilienssin tekijöitä, jotka vaikuttavat paikalliseen ja laajemmin koko yhteiskunnalliseen kykyyn reagoida, selvitä ja palautua erilaisista epätoivotuista tilanteista ja kriiseistä.

Digitaalinen väestökaksonen, eli todellisesta väestötiedosta laskennallisesti muodostettu kopio väestöstä, toimii ratkaisussamme lähtökohtana tilannekuvien ja ennusteiden luomiselle. Siihen voidaan kytkeä avointa tilastodataa, kvantitatiivisen väestötutkimuksen tuloksia ja organisaatioiden omaa dataa. Palosuojelurahaston tukemassa hankkeessamme esimerkiksi käytetään Pelastuslaitosten ja sote-palvelujen data-aineistoja.

Pelastustoimen kanssa tehtävä kehitystyö kytkeytyy konkreettisesti juuri resilienssiin: miten onnettomuusriskit kehittyvät väestön vanhetessa, vähentyessä ja alueiden muuttuessa, ja miten käytössä olevat resurssit vastaavat muuttuviin tarpeisiin? Jos syntyy palvelukatveita tai vaikutelma palvelujen etääntymisestä, miten sen voidaan arvioida heijastuvan väestön luottamukseen – ja miten vaikutusta resilienssiin voidaan ennustaa?

Erityisesti Suomessa käynnissä olevat nopeat väestö- ja aluemuutokset ovat synnyttäneet entistä kiperämmän tarpeen yhteiskunnalliseen ennakointiin, riskianalyysiin ja palveluiden suunnitteluun. Tähän tarpeeseen kehittämämme lähestymistapa perustuu väestökaksoseen ja sen ympärille integroituun väestö- ja paikkatietomalliin.

Integroitu malli helpottaa väestökehityksen alueellista simulointia eri muuttujilla (esim. kuolleisuus, syntyvyys, muuttoliike). Sillä voidaan peilata toimintaympäristöön liittyviä ilmiöitä (esimerkiksi elinvoiman tekijöitä: ikärakenne, koulutus, työttömyys, ostovoima, elinkeino- ja palvelurakenne) väestölliseen ja alueelliseen muutokseen. Tämä mahdollistaa ilmiötason kehityskulkujen simuloinnin ja analysoinnin. Ratkaisu parantaa hallinnon ennakointia väestötason riskien tunnistamisessa ja taustalla olevien demografisten ja sosiokulttuuristen mekanismien ymmärtämistä.

Lähestymistavalla on monia etuja. Ratkaisussa muun muassa korvataan useimmiten selvityksissä käytetty tarkin taso, kunta, ensisijaisena analyysiyksikkönä ja siirrytään 250x250 metrin ruudukolle. Ero on ratkaiseva. Kunnan tilastollinen kehityskuva voi näyttää vakaalta, mutta luvut saattavat peittää alleen syvän sisäisen polarisaation. Yksi alueruutu voi gentrifioitua ja houkutella hyvätuloisia veronmaksajia, kun taas vain kilometrien päässä sijaitseva naapuriruutu on liikkumassa ikääntymisen tai sosiaalisen haurastumisen suuntaan. Kunnallinen keskiarvo kätkee trendin; pienimittakaavainen väestö- ja aluemalli paljastaa sen.

Ratkaisua pilotoidaan hyvinvointialueiden kanssa

Lähestymistavan hyödyllisyyttä testataan parhaillaan edellä mainitussa Palosuojelurahaston rahoittamassa pilottihankkeessa, jossa ovat mukana Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Varsinais-Suomen (Varha) hyvinvointialueet sekä Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy. Kehityshankkeen keskiössä on pelastustoimi.

Asuntopalojen tai liikenneonnettomuuksien riskit eivät jakaudu tasaisesti. Aiempi tutkimus osoittaa, että ne korreloivat verrattain vahvasti väestöllisten ilmiöiden kanssa. Todellisella onnettomuusdatalla toteuttamamme paikkatieto- ja väestöanalyysit johtavat samoihin tuloksiin. Näitä tietoja käytetään alueellisten riskimallien muodostamiseen.

Aiempiin riskianalyysimalleihin verrattuna digitaaliseen väestökaksoseen perustuvassa ratkaisussa lisähyöty syntyy mahdollisuudesta simuloida riskien kehittymistä tulevien vuosien aikana: kuolleisuus, syntyvyys ja muuttoliike maan sisällä sekä ulkomailta muuttavat alueiden väestöllistä rakennetta ja samalla riskien todennäköisyyksiä. Lähivuosia pidemmälle tehtävät simulaatiot puolestaan toimivat skenaariomalleina: väestön kehitykseen vaikuttavien muuttujien eri oletukset – esimerkiksi alueiden koulutusrakenteen kehittyminen tai elinkeinorakenteen muutos – johtavat erilaisiin kehityssuuntiin.

Yhdistämällä paikkatietomalliin palveluverkko – kuten paloasemat, terveyskeskukset ja näiden etäisyys ja saavutettavuus eri paikoista – kyetään analysoimaan palvelutarpeen kehittymisen ja palveluverkon välistä kohtaantoa.

Kun tieto palveluista yhdistetään simulaatioon väestön muutoksesta, malli antaa virkamiehille kyvyn ennustaa paitsi sitä, missä väestö on viiden vuoden kuluttua, myös sitä, missä palveluiden kysyntä tulee muuttumaan. Jos paloasema siirretään tai terveysasema suljetaan, mikä on operatiivinen vaikutus niihin väestöryhmiin, jotka jäävät alueelle? Mallilla kyetään tarkastelemaan myös heijastusvaikutuksia: miten palvelujen muutos vaikuttaa alueiden pitovoimaan ja mahdollisesti jyrkentää väestömuutosten suuntaa.

Yhteistyössä Sosped Keskuksen kanssa olemme liittäneet malliin mukaan myös kustannuslaskennan ja vaikututtavuusanalyysit. Yksinkertaisimmillaan sanottuna sekä palvelujen että palvelutarpeen kustannusta kyetään mittaamaan ja näiden muutosta ennakoimaan. Toisin sanoen palvelujen vaikuttavuutta ja kustannuksia voidaan tarkastella tavallista laajemmin. Esimerkiksi ennalta ehkäisevien toimenpiteiden vaikutuksia voidaan simuloida väestökehitystä ja alueellista muutosta vasten.

Praksis yhdistyy teoriaan

Hallinnon ja kuntatutkimuksen tiedepäivien ohjelma avasi mielenkiintoisen näkymän siihen, miten julkisen hallinnon ja julkisten palvelujen kehittäminen tapahtuu teoreettisen ja empiirisen lähestymistavan välimaastossa. Hallinnon tutkimuksen abstraktiotaso on varsin korkea. Tiedepäivien Paikkaperustainen lähestymistapa tiedon ja toiminnan strategiana -työpajassakin suurin osa esityksistä käsitteli paikkaa lähinnä käsitteellisenä ilmiönä tai kontekstina, jota vasten voisiin muodostaa puhtaasti teoreettisia malleja.

Oli erityisen mielenkiintoista havainnoida, miten esittelemämme lähestymistapa jännittyi praksiksen ja teorian välille. Julkiset palvelut ja hallinto ylipäätään ankkuroituvat elettyyn todellisuuteen ihmisten, heidän toimintansa ja näitä kohtaavien palvelujen kautta. Väestöllinen digikaksonen ja sen ympärille rakennettu väestö- ja aluemalli liittyvät tähän materiaaliseen todellisuuteen ja simuloivat sitä. Analyysimahdollisuudet, joita ne tarjoavat, voidaan puolestaan kytkeä siihen meta-analyysiin, jota julkisen hallinnon käsitteellinen tutkimus edustaa.

On selvää, että hallinnon tueksi tarkoitetut dataperustaiset välineet kehittyvät ja yleistyvät lähivuosina. Niistä saatu hyöty riippuu välineiden ominaisuuksista ja laadusta, mutta enemmän siitä, kuinka hyvin niiden käyttämisen hyödyt kyetään osoittamaan ja kuvaamaan sekä strategisella että arkisen työn apuna.

Tiedepäivien yksi johtopäätös on, omaa ratkaisuamme sen pilottivaiheessa tarkastellen, että paitsi teoreettista työtä ja käytännön tuotekehitystä tarvitaan palvelumuotoilua, jotta innovaatioista saadaan irti paras hyöty.